Tässä eräänä iltana, sateen tauottua, pinkaisin pihalle kameran kanssa. Tämä on juuri se aika vuodesta, jolloin kasvit kasvat aivan huimaa vauhtia. Jo yhdessä päivässä tapahtuu silminnähden havaittavia muutoksia.
Mansikoita saa nyt omastakin pihasta. Tosin vain maisteltavaksi. Mutta se ei haittaa, sillä vain parin kilometrin päässä meiltä on mansikkaviljelmä. :-)
Suklaakirsikkapensaassa alkaa olla kohta kypsää syötävää.
Tänäkin vuonna meidän kääpiö-Pirjamme yrittää kasvattaa hurjaa määrää omenoita. Puu on itse tiputellut ne pienimmät pois. On suorastaan hullun näköistä, kun vain noin 3 metrin korkuinen puu on suorastaan kuorrutettu omenoilla. Joka vuosi mietimme, että no nyt kun niitä omenoita on noin paljon, niin ensi vuonna on vähemmän. Vielä ei ole sellaista vuotta tullut, että olisi vähemmän. Ehkäpä paraatipaikka lämpimässä kasvimaan reunassa takaa sen, että puu saa tarpeeksi ravinteita ja jaksaa siksi kantaa hedelmää vuodesta toiseen.
Kasvimaalla herneet kukkivat. Lapset ovat käyneet napsimassa herneentuskissaan versoja. :-)
Kesäkurpitsakin kukkii. Vielä ei näy yhtään kurpitsan alkua, pelkkiä kukkanuppuja vain. No kaipa niitä kurpitsoitakin jossain vaiheessa ilmestyy.
Tämä tomaatti, joka on matala ja leveä pensaslajike ja jonka nimeä en muista, kasvaa ruukussa ulkosalla. Hedelmiä on alkanut jo kehittyä ja kukintaa piisaa. Puutarhurituttuni suosituksesta istutan tomaatit kanankakalla parannettuun multaan ja kastelen kesälannoksella "terästetyllä" vedellä läpi kesän. Siten puskat jaksavat tuottaa paljon kukkia ja kehittää satoakin.
Mustaherukat alkavat olla kohta kypsiä! Heinäkuussa!
Vuosi sitten istutettu luumupuummekin on täynnä hedelmän raakileita. Kovin korkea puu ei vielä ole, vain vähän päälle 2 metrinen. Uskomatonta, kuinka pieni puukin jaksaa antaa satoa! Kuivan jakson aikana kastelimme hedelmäpuitamme ahkerasti, joten raakileen alut eivät karisseet ja nythän luontoäiti onkin hoitanut sen kastelupuolen. :-/ Istutimme tänä keväänä toisenkin saman lajikkeen puun, sillä kuten kuvasta näkee, toista pölyttäjälajiketta ei tarvita hedelmien kehittymiseksi.
Myös mustikkapensaissamme on kehittymässä satoa. Pensaat ovat jo kolme vuotta vanhoja, mutta vasta tänä kesänä ne ovat lähteneet oikein kunnolla kasvuun ja rehevöityneet. Harmikseni kaksi nuorempaa mustikkapensasta kuoli talven aikana.
Karhunvatukka Sonja on innostunut sekin kehittämään marjoja. Syynä ehkä se, että viime talveksi suojasin puskan verkolla, joten jänikset eivät päässeet syömään sitä. Lisäksi kukinta oli varhain ja runsasta. Toivottavasti marjat ehtisivät kypsyäkin! Sonja on ilmeisen satoisa lajike, sillä tuttuni oli kerännyt yhdestä puskasta marjoja ihan pakastettavaksi asti.
Punaherukatkin kypsyvät. Meidän pihasta löytyy vain yksi punaherukkapensas ja lajikkeesta ei ole mitään tietoa, sillä se on aiemman asukkaan peruja. Pensas oli alun perin istutettu paahteiseen paikkaan, eikä se siinä kasvanut parissa vuodessa lainkaan. Siirsimme sen puolivarjoiseen paikkaan ja pensas onkin kasvanut sen jälkeen huimasti.
Talvikurpitsakin kukkivat ja pieniä alkujakin on jo näkyvissä. Toivottavasti alkavat kehittyä kunnolla. Lajikkeina on kolmea erilaista, pussinpohjia. :-) Tarkemmin en muista nimiä, mutta perus pyöreitä ja oransseja.
Karviaispuskistakin on jonkin verran tulossa satoa. Marjat päätyvätkin suoraan puskasta suuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti