Tavallinen kesäpäivä

Sade ropisee. Vihdoinkin. Koko päivän on ollut todella hiostava keli. Säätiedotus lupaili kyllä ukkostakin, mutta vielä ei ole jyrähdellyt. Minä tykkään ukonilmasta - jyrinästä ja salamoinnista. Lapsenakaan ei pelottanut, vaikka äiti huusi vieressä kauhuissaan. Hän on aina pelännyt ukkosta. Johtunee siitä, että hän on aina sattunut asumaan sellaisessa paikassa, missä ukkostaa harvoin, mutta toden teolla!

Tytön kanssa ollaan tänäänkin käyty tarkistamassa mansikkapuskat ainakin kolme kertaa. Kyllä niitä odotetaan! Lapsesta on varmaan tuskastuttavaa odottaa päiväkausia sitä, että mansikan saa syödä.

Meille onkin tulossa paljon mansikoita! Taimet istutettiin viime kesänä ja muutamia maistelumarjoja saatiin silloin syödä, mutta tämä kesä on nyt sitten se ensimmäinen satokesä. Tekisi mieli mansikkakakkua! Oikeasta kermasta tietysti.

Pionin kukinta vetää viimeisiään. Kasvupaikka on niin lämmin, että kukat aukeavat nopeasti - oikeastaan kaikki kerralla - ja lakastuvat yhtä nopeasti. Mutta kauniita ovat.