Operaatio Kankaat vaatteiksi

Kyllästyin kankaita pursuaviin kaappeihin ja päätin tarttua oikein kunnolla saksiin! Ryhdyin hävittämään kangaskasoja sillä periaatteella, että leikkelen ensiksi kaikki ne kankaat, jotka olen ostanut jotain tiettyä tarkoitusta varten. Aika moni kangas on tullut ostettua sillä ajatuksella, että siitä tulee kiva paita. :-) Mitään kovin monimutkaista en yleensä edes suunnittele tekeväni, sillä olen huomannut sen, että a) meillä ns. perusvaatteet tekee parhaiten kauppansa ja b) minulla ei työssä käyvänä ja viikolla yksinhuoltajana toimivana äitinä ole vaan aikaa ommella sataa saumaa yhteen vaatteeseen. Nytkin tyttö toivoi saavansa vain ja ainoastaan leggingsejä. Ja senkin olen oppinut, että perusvaatteet saavat oikeasti olla perusvaatteita ilman sen kummempia kikkailuja tai muutoin voivat jäädä käyttämättä. Esimerkiksi tytöllä erään paidan pieni pisarahalkiokoriste oli syynä hylkytuomioon. ;-)

 

Koska olen huomannut senkin, että oma mieltymykseni ei enää mene välttämättä yksiin lasten mieltymysten kanssa, olen päättänyt alkaa ommella vaatteita myös itselleni. Olenhan toki niitä aiemminkin tehnyt, mutta suhteellisen vähäisessä määrin. Jotain juhlamekkoja ja hameita pääasiassa. Olen jo laittanut työn alle ns. peruskaavojen etsimisen itselleni, eli kaavat paitaan, leggingseihin ja johonkin kivaan mekkoon. Saanpahan jonkin syyn ostaa ihania kankaita - sellaisia, jotka eivät kelpaa lapsille - ja lisäksi pääsen itse niitä vielä käyttämään!

 

Tähän astisen saksimisen seurauksena olen saanut pilkottua n. 5 metriä kangasta. Se on aika paljon, kun olen leikellyt pääasiassa 100-120 cm lastenvaatteita. Noista kankaista on muutama pipopala jäänyt jäljelle, jotka nekin on tarkoitus samoin tein surauttaa kasaan. Meillä ei olekaan ennestään yhtään trikoopipoa! :-o

 

 

Uusi vuosi, vanhat eväät

Kylläpäs mennä hurahtikin tuo viime vuosi vauhdilla päätökseensä! Muistan alkusyksystä ajatelleeni, että kohta se joulu on jo ovella ja että pitäisi alkaa valmistautua sen tuloon, lahjoihin yms. Ajatusta en ehtinyt missään vaiheessa siirtää toteutukseen saakka ja sillä mentiin. Joulu tuli, mutta joulumieli ei. Syytän siitä tätä hektistä arkea, jota elämme - mies viikot töissä toisella puolella Suomea ja minä yksin lasten kanssa. Vielä kun tällainen elämä alkoi marras-joulukuun vaihteessa, voiko edes ihmetellä, miksi se vei joululta kaiken huomion. Kyllä meillä silti oli joulu ja lapsilla railakas joulumieli. Joululauluja kuunneltiin ja pipareita paistettiin. Tontulle kuiskittiin ja tontuista luettiin. Lahjahössötys jäi tyystin! Rahalahjat kummilapsille, lahjakortteja tai spesiaaliherkkuja niille kaikkein läheisimmille, ja miehelle ja lapsille pehmeät paketit. Siinä kaikki! Vuoden vaihtuminen tapahtui samalla rutiinilla. Rehellisyyden nimissä voi sanoa, että minun osaltani kumpainenkin meni pelkäksi "läpijuoksuksi". Olisin toivonut hetken aikaa pysähtyä, mutta ehkäpä ensi jouluna.

 

Elämäntilanteesta johtuen en ole juuri ehtinyt käsitöihinkään tarttua. Kummipojalle neuloin joulupakettiin hirveällä hopulla Nallesta lapaset ja kahdet villasukat. Neulominen kyllä huvittaisi, mutta ranteen tulehtuminen estää nyt sen. Yliliikkuvuuden tuomia iloja! Olenkin tyytynyt selailemaan käsityölehtiä ja ihailemaan muiden tekemiä ihanuuksia, kuten Karkelot-blogin Kukan kaarrokeneuleita. Mieleni tekisi neuloa jotain samanhenkistä, mutta toisaalta olen enemmän yksivärisyyden ja struktuureiden kuin monivärisyyden ystävä. Ehkäpä jotain norjalaishenkistä jossain vaiheessa!

 

Eilen sain sentään viimeisteltyä pojalle kaksi keskeneräisenä odotellutta perus pitkähihaista paitaa. Vastaavanlaisia perusvaatteita tarvitsisivat kumpainenkin lapsi ja itsellänikin on vajausta pitkähihaisista paidoista, kivoista leggingseistä sekä arkimekoista. Kivoja kuosikankaita olen bongannut vain muutamia, joten uusia kangaspaketteja ei ole juuri saapunut. Verson puodista onnistuin saamaan ihanaa Onnit kangasta, jonka kuosi on todella sympaattinen.

 

Alkaneena vuotena yritän kuunnella tarkemmin itseäni ja keskittyä nauttimaan elämästä, vaikka se suurelta osin arkista onkin. Materialistista puolta olen jo karsinut rankalla kädellä ja tänä alkaneena vuonna tahdon panostaa vieläkin enemmän laatuun, luonnollisuuteen ja lähellä tuotettuun.