Flunssapäivänä

Syksyn ensimmäinen flunssa! Kuumetta, nuhaa tai köhää ei, mutta kurkku ihan armottoman kipeä ja äänestä on jäljellä pihinä. Lapsista on hauskaa, että puhun kuiskailemalla. Itsestä ei niinkään. Teetä ja hunajaa on tullut juotua litroittain. Jännittää ihan, että mihinkähän suuntaan tämä flunssa mahtaakaan edetä. Että tuleeko seuraavassa vaiheessa se nuha vai köhä.

Sairaspäivää on tullut vietettyä kotosalla loikoillen ja välillä jotain pientä puuhastellen. Muutamia keskeneräisiä ompeluksia sain viimeisteltyä, mm. yhdet housut pukinkonttiin. Lisäksi niitä tylsääkin tylsempiä korjausompeluita tuli tehtyä ja korjattavien pino madaltui ihan kivasti. 

Parit paidat ompelin reilu viikko sitten, mutta jäivät odottamaan silitystä.

 

 

Piparkakkuja

Taas muutama keskeneräinen vaate tuli käyttövalmiiksi. Ihan perus pitkähihaisia paitoja tytölle koossa 116 cm. Pupu-paidan eskarilainen ottikin heti seuraavana päivänä käyttöön. Harvinaista, että meidän pinkki/violetti prinsessalle kelpasi tuollainen turkoosi! 

Muutama muukin paita valmistui, mutta niitä en ehtinyt valoisan aikaan kuvata.

Lasten kanssa päätettiin paistaa ensimmäinen satsi pipareita. Taikina tehtiin yhdessä edellisenä iltana ja pohjana oli Lucian piparkakkujen ohje. Tulee tosi rapeita pipareita!

 

Koskapa omasta kasvimaasta saimme sadoksi muutaman kurpitsan, ajattelin kokeilla sitä muuhunkin kuin vain pikkelsiin. Kurpitsakakkua siis! Aika lailla samanlainen ohje kuin porkkanakakussa, mutta porkkanan tilalla oli siis raastettua kurpitsaa ja lisäksi aika runsaasti - omaan makuuni ehkä jopa liikaakin - mantelirouhetta.  Mausteina kaneli ja kardemumma. Päälle vatkasin maustamattomasta tuorejuustosta, appelsiinin kuoresta, tomusokerista sekä tilkasta appelsiinin mehua kuorrutteen. Oli mehevää ja maistuvaa!

 

Kuusi Janne-kerää myöhemmin

Junissa ja kokouksissa, niissä paikoissa on nämä neljä sukkaparia pääasiallisesti neulottu. Ja kuusi Janne-kerää olen saanut niihin upotettua. Ja mikä tärkeintä, sukille oli ihan tarvettakin. Sattui vielä niin hauskasti, että sukkapareista tuli kaikista eri kokoisia - noin kokoa 29, 30, 31 ja 32 - kun ihan vaan näppituntumalla ilman minkäänlaista mittaamista neuloin. Juuri sopivia meidän tenaville. Alkujaan Janneista piti tulla neuletakki tytölle, mutta totesin sen liian paksuksi langaksi siihen tarkoitukseen. Neiti kyllä tykkää neuleista, mutta niiden pitää olla suhteellisen ohuita, koska hän on melkoinen kuumakalle. Parempi siis neuloa neuletakki ohuemmasta merinosta.

Pitää esitellä taas reilun viikon takaista sienisaalista. Aivan ihania suppilovahveroita jälleen, mitäs muutenkaan. Paitsi että yksi kanttarelli, lokakuun lopussa!