Rapean rouskuvan murenevan maukas. Korppu. Minä olen niinkuin entisajan mummot - syön korppuja. Nykyajan mummothan eivät niitä enää syökään. Minä syön. Kanelikorppuja, sokerikorppuja, hapankorppuja. Nyt tein itse, kun oli leipää jäljellä jääkaapissa ja yritän estää "roskisruuan" syntymisen, eli alkujaan syömäkelpoisen ruuan joutumisen roskikseen. Katsoin eilen Ylen Silminnäkijän jakson, jossa aihetta käsiteltiin ja järkytyin jälleen. Olen ollut aina järkyttynyt siitä, että mitään syömäkelpoista laitetaan roskiin! Mutta Silminnäkijästä sain jälleen uutta pontta meidän perheen ruoka-asioiden suunnitteluun.
Nää on niin hyviä! "Raaka-aineena" siis itse tehdyn sekaleivän hieman kuivahtanut kannikka, jonka leikkasin ohuiksi viipaleiksi ja kuivatin puu-uunin jälkilämmössä. Välillä sekoittelin paloja, että alla olevatkin kuivuvat kunnolla. Ihanan rouskuvia korppuja! Ja tosi hyviä, kun päälle laittaa vähän tuorejuustoa ja kylmäsavulohta... :-) Näitähän voi murskata vaikka muovipussissa korppujauhoksi, niin ei tarvitse ostaa kaupasta sitä tehtaassa tehtyä. Ja onnistuu myös ruisleivästä!
Ruisleivästä - esim. Ruispaloista - voi tehdä myös sellaisia snackseja. Leikkaa vaan palat pienemmiksi, ja pyöräyttää pannulla kera oliviiöljyn ja valkosipulin. Päälle ripotellaan vähän suolahippuja. Kaksinkertainen hyöty kun saa leivän jämät käytettyä eikä tarvitse ostaa kaupasta kalliita snackseja.